Partisaanipuutarhureita ja balettia

Terveisiä oopperan baletista, kotiuduin juuri! Kulttuurintäyteinen sunnuntaiaamupäivä, ohjelmassa oli Don Quixote. Täällä onkin tapahtunut vaikka mitä! Harmi vaan, että mitä enemmän tapahtuu, sitä vähemmän siitä on voinut lukea täältä. Nyt tuli kirjallinen nootti äidiltä, täytyy tsempata :)

Tällä välin kevät on edennyt pitkälle: krookukset ja gänseblümchen kukkivat ja sisäpihan puu on täynnä vaaleanvihreitä lehtiä ja valkoisia nuppuja. Taitaa olla kirsikka. Yliopistolla kurssit ovat käynnistyneet, tosin mulla niitä onkin tosi vähän, vain pari luentoa viikossa. Se ei ole huono juttu, sillä nyt voin paremmin keskittyä matkustamiseen. Luonnonsuojelupolitiikan intensiivikurssi oli hauska, paljon roolipeliä ja huvittavan virallinen luennoitsija (parhaimmillaan kolme suljettua lippuäänestystä yhden luennon aikana). Eläintarhakurssin ajankohta siirtyi, sillä luennoitsija on Etelämantereella tutkimassa pingviinejä.

Perjantaina matkustimme kolmen hengen voimin Bratislavaan, Slovakian pääkaupunkiin. Sinne pääsee tunnissa bussilla, menopaluulippu maksoi 12 euroa. Bratislava on sopivan pieni kaupunki yhden päivän kohteeksi. Kävelimme ympäri vanhaa ja uutta kaupunkia, poikettiin kahviloissa ja teekaupan myyjän suosittelemassa pubissa syömässä slovakialainen lounas (bryndzone halusky so zincicou). Kiipesimme myös Bratislavan keskiaikaiselle linnalle, joka sijaitsee 85 metriä Tonavan yläpuolella ja ihailtiin upeaa näkymää Tonavan ja vanhan kaupungin yli. Oli kiva ja aurinkoinen päivä!

Eilen eli lauantaina oli Vorarlberger Funken Fest, perinteinen ”hyvästi talvi, tervetuloa kesä” -juhla Itävallan läntisimmästä osavaltiosta, josta kämppis R on kotoisin. Illan kohokohta oli Funkenzeremonie, jossa poltettiin valtava kokko. Puupinon nokkaan oli sidottu noita, jonka pää räjähti lopulta näyttävästi ja kaikki hurrasivat. Säikähdin. Kojuissa myytiin Vorarlbergin perinneherkkuja, maistelimme makkaraa ja makeaa munkinsukulaista, funkaküachlea.

Funkenwache.

Maaliskuun aikana on käynyt jo kahdesti vieraita Suomesta. Ensimmäinen töräys vietettiin Wienissä, kierrettiin kaupunkia ja nähtävyyksiä. Habsburgien keisarisuvun suosikkilinna ja kesäresidenssi, Schönbrunn, oli todella vaikuttava, linnan puutarhasta puhumattakaan. Siellä näin Sissin makuuhuoneen, vessan ja 20 muuta huonetta. Wienin paikat alkavat muutenkin hahmottua. Helmikuun alussa olikin ihan hassua kävellä kaupungilla, kun täysin yllättäen kulman takaa nousee valtava goottilaistyylinen katedraali, St. Stephansdom. Olin kuullut kirkon mahtipontisuudesta, mutta kun parhaillaan etsin pientä luomukauppaa niin löytö tuntui suurelta.

Kaksi viikkoa sitten teimme T:n kanssa junamatkan Graziin, 200 km Wienistä lounaaseen. Kaupunki oli aivan ihana! Oli todella keväinen sää, kiertelimme vanhassa kaupungissa, kuunneltiin katujazzia ja syötiin kevään ensimmäiset jäätelöt. Seuraavana päivänä kiivettiin Schlossbergin huipulle 123 metrin korkeuteen. T on innokas ja taitava valokuvaaja (minä en ole kumpaakaan).

 Kukka ja mehiläinen.

Hotellihuoneen parvekkeelta oli hieno näköala Mur-joen yli vanhaan kaupunkiin ja linnavuorelle.

Schlossberg.

Hauptplatz-tori. Toria ympäröivä vanha kaupunki on listattu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.

Graziin ja Bratislavaan verrattuna Wienissä on todella vähän viheralueita. Puistoja ja istutuksia kaipaavat kaupunkilaiset ovat perustaneet protestiliikkeen nimeltä Guerilla Gärtnerei, jonka aktiivit istuttavat tai tuovat kukkia laittomasti öisin kaupunkialueelle. Puutarha-aktivismi on kansainvälistä, Suomen kaupunkeihin se ei ymmärrettävästi ole ulottunut.

Loppukeväälle on paljon hyviä juttuja mielessä, saa nähdä toteutuvatko reissusuunnitelmat. Ja parin viikon päähän on varattu junamatkat Venetsiaan :)

Sisäpihan kirsikkapuu.