Schöner leben ohne Hass

Olen lukenut, että Wien on kaunis Keski-Euroopan suurkaupunki, jonka keisarillisen historian helmiä voi edelleen ihastella ympäri kaupunkia. Olen kuullut Wienin korkeatasoisesta kulttuuritarjonnasta, valssista, suklaatortusta ja kuohuviinistä, mutta tähän mennessä olen testannut vain lähikaupan suklaata. Kaksi viikkoa on takana, onneksi paljon enemmän edessä. Tähän mennessä olen saanut tuntumaa paikalliseen monikansalliseen, urbaaniin elämään: täällähän eletään kuin hollituvassa! Havainnot perustuvat saksankielen kurssiin, 10. kaupunginosaan ja epämääräiseen kuljeskeluun kaupungilla.  

Monelle Itä- ja Kaakkois-Euroopasta kotoisin olevalle Wien on portti Länsi-Eurooppaan. Ulkomaalaiset värittävät katukuvaa melkoisesti. Kaupungilla vain noin joka toinen vastaantulija puhuu saksaa, ja Wienin peruskouluissa alle 40 prosenttia lapsista on itävaltalaissyntyisiä. Toisaalta kansallisuutta voi olla vaikea määrittää. Vielä 100 vuotta sitten maan rajat olivat paljon laajemmat, joten onko kroatialaistaustainen maahanmuuttaja sittenkään ulkomaalainen täällä?

Olin viikolla tutustumassa Itävallan parlamenttiin. Ulkoisesti Suomen Eduskuntatalo jylhine graniittipylväineen on hillitty verrattuna tähän hulppeaan antiikin Kreikan tyyliä noudattavaan uusklassiseen palatsiin.

Itävalta on liittotasavalta, kuten Saksakin, jonka osavaltioilla on suhteellisen paljon valtaa päättää osavaltion omista asioista. Itävallan parlamentissa on kaksi kamaria: kansallisneuvosto (Nationalrat) ja liittoneuvosto (Bundesrat). Kansallisneuvosto vastaa Suomen eduskuntaa, sen tärkein tehtävä on lakien säätäminen. Liittoneuvostossa maan yhdeksän osavaltiota ovat kokonsa mukaan edustettuina. Liittoneuvoston tehtävä on valvoa osavaltioiden etuja.

Demokratian kehto. Kuva: Wikipedia

Edellisestä päivityksestä poiketen viime viikolla oli tasaisen harmaa nollakeli, tuulista ja räntää. Loppuviikko sujui rauhallisesti kuumeesta toipuessa. Hyvää seuraa, herkkuruokia ja elokuvia. Vähitellen myös kämppikset palaavat reissuiltaan eri puolilta Itävaltaa sekä Dresdenistä, osa baarin kautta ja osa suoraan. Dresdenin pommituksesta 2. maailmansodan lopulla on kulunut 66 vuotta.  Kaupunkiin kokoontui viikonloppuna uusnatseja marssille, sekä uusnatsien vastustajia osoittamaan mieltään. A on innokas mielenosoittaja ja toi meille terveisiä Itä-Saksasta. 

Sunnuntai etenee rauhallisesti kohti iltaa muotimaailman melskeissä (minä ja muoti samassa lauseessa?). Illalla karjalanpiirakoita!

Tukikohta: Raaberbahn

Kirjoittamiselle ei tunnu löytyvän tyhjää hetkeä, kun kämppikset vievät kaiken ajan. Tänään neljä heistä lähti loppuviikoksi Prahaan, joten on aika rauhoittua ja tehdä muistiinpanoja ensimmäisestä viikosta. Ollaan käyty yhdessä lenkillä läheisessä puistossa ja iltaisin katsottu leffoja. Tänään aamulla keittiössä odotti iso pino vastapaistettuja lettuja!

Aamut ovat ihanan rauhallisia helmikuun ajan, koska kielikurssini on iltapäivisin. Käyn yliopiston kielikeskuksen saksankielen kurssia. EU:n vaatimusten mukaisesti (Europäisches Sprachenportfolio) tasoja on 12: A1/1 - C2/2. Minä olen B2/2 -tasolla. Kurssi on yliopiston päärakennuksessa, ylimmässä kerroksessa. Loputtoman pitkissä portaissa vastaan tuli poikajoukko joka vihelteli ja huuteli, vaan enpä kuunnellut mitä. Hetkeä myöhemmin samat pojat olivat luokassa, jossa mun saksankurssi alkoi. Voi jee, 14 kovaäänistä turkkilaista kuupäätä, japanilainen tyttö ja minä! Turkkilaisilla on vaikeuksia perussanaston ja lauseen muodostamisen kanssa, mikä ei olekaan ihme kun he tunnilla keskittyvät pokeriin. Japanilainen tyttö on enkeli (=osaa saksaa), meidän kielitaito kehittyy kivasti kun päivitellään minne ollaan jouduttu. Opettaja on sympaattinen mutta osoittaa mielestäni ammattitaidon puutetta, ettei hän pysty ylläpitämään tasoa tai tarjoamaan meille mitään uutta. Olemme lähinnä piirrelleet, ja ainoa kurssilta tähän mennessä mieleen jäänyt asia on itävaltalainen oikeistopuolen rasistinen räppäävä poliitikko:

Lisäksi turkkilaiset käyttävät relatiivilauseissaan pelkkiä vaaleatukkaisia tyttöjä, mikä on niin ärsyttävää. Vaihdetaan aihetta.

Wienissä kaupunginosat jaetaan numeroihin, meidän alue on 10. Bezirk. Tätä kaupunginosaa ei kuvata Wienin matkaoppaisiin eikä edes Google earthiin. Ei siistein tai idyllisin, mutta mikä alue tämä sitten on? Matkalla metroasemalta kotiin on maamerkkejä, jotka auttavat pysymään oikealla tiellä. Jo metrotunnelissa valtavirrasta poiketen valitaan suunnaksi Raaberbahn. Sitä edetessä ensin tulee peitetyt ikkunat ja vilkkuva kyltti Multi live peep show ja seuraavaksi Puff. Korttelin kulmalla on asekauppa ja meidän porttikongin tunnistaa törkeistä graffiteista. Porraskäytävä on epämiellyttävä, mutta asuntomme on sisältä mitä kotoisin. (terveisiä äidille, matkavakuutus kunnossa)

Asun siistissä 10-hengen kommuunissa, jossa minulla on oma, lähes kalustettu huone. Huoneessani on ikkuna sisäpihalle (roskakatos ja puu) ja tikkaat parvelle. Siellä jemmassa on kiva nukkua :) Asunto järjestyi saksalaisen ystäväni D:n kautta. Sokkeloinen, korkeat huoneet, ja mikä tärkeintä: todella symppikset kämppikset. Moni on varsin innokas kokkailemaan, itse asiassa en ole vielä ehtinyt laittaa tikkua ristiin ruokailujen eteen kun joka ilta on illallinen valmiina pöydässä. Wienin sää on koko viikon ollut mitä kesäisin, aurinkoista ja noin 10 astetta. Ja mainitsinko jo, että meillä on kattoterassi?

Lähtövalmistelut Suomessa sujuivat helposti. Wienin yliopisto lähetti paljon ulkomaankielisiä sähköposteja joita käyn läpi kunhan saan reippauden puuskan. Repun pakkaaminen tapahtui viimeisenä iltana, kuten tapana on. Kun lähtövalmistelut oli tehty, oli vielä reilusti aikaa tehdä vaikkapa kakku. Lähtöä edeltävät päivät vietettiin Helsinki-Vantaan kupeessa, mikä ajallisesti Jyväskylästä käsin olikin jo puolimatkassa Wieniä. Tervetuloa Wieniin ystävät, se ei ole yhtään kaukana! Minulle voi myös lähettää postia (esim juustohöylän/tiskiharjan, täällä ollaan hieman jälkijunassa):

Julia M., Siccardsburggasse 5/16, 1100 Wien, Austria