Olin tämän viikon kenttäkurssilla Wienerbruckissa noin 150 km Wienistä lounaaseen opettelemassa Alppien kasvilajistoa. Majatalomme sijaitsi hienolla paikalla Ötscher-vuoren juurella, mistä käsin teimme pitkiä päiväretkiä eripuolille vuorta erilaisiin kasvupaikkoihin ja tunnistimme siellä kasvavia alppilajeja osana ryhmätyötä. Ötschergräben on yksi Itävallan suurimmista luonnonsuojelualueista, jossa esiintyy noin 200 enemmän tai vähemmän harvinaista vuoriston kasvilajia.
Iltaisin majatalon väki valmisti meille mielettömän illallisen, johon kuului 3-4 ruokalajia alkukeitosta jälkiruokaan. Ilmeisesti taustalla oli tarkoitus tarjota nälkää näkeville opiskelijoille ravitsevaa maalaisruokaa, rasvaa ja lihaa säästelemättä. Vanha pariskunta oli kovin ystävällinen, ja tuntuikin ikävältä jättää ruokaa syömättä. Teimme parhaamme, mutta kun kolmen tyhjennetyn lautasen jälkeen eteen tuodaan kissan kokoinen wienerschnitzel, iskee epätoivo. Voi tätä ihanaa vapautta saada valita ruokansa itse, nyt jääkaappi on täynnä vesimelonia!
Oli oikein hyvä kenttäkurssi, joskin 10 tunnin jälkeen sateessa vuoren rinteellä ja kaukana kotoa täytyi hieman etsiä omaa motivaatiota. Toisaalta on hauskaa tietää osaavansa jotain erityistä, mitä valtaosa vastaantulijoista ei osaa, varsinkaan Suomessa.
 | |
| Ötschgräben. |
 | ||
| Mirafall. |
 | |
| Dryas octopetala.Lapinvuokko. |
 |
| Phyteuma orbiculare. Pyörötähkämunkki. |
 |
| Alueella esiintyy paljon harvinaisia orkideoja, mm. Ophrys holoserica. |
Toukokuussa oli ehkä elämäni paras loma - Suomessa. Oli mahtavaa päästä kotiin ja nähdä rakkaita läheisiä - yksi asioista mihin ei etukäteen pystynyt varautumaan eikä oikein ajattelemaan, on ikävä. Oli ikävä. Suomen visiitti osui muutenkin hyvään ajankohtaan, sillä pääsin seuraamaan Suomen Leijonien voittoisaa jääkiekon MM-turnausta ja jopa mukaan Kauppatorille ihmettelemään juhlatunnelmaa.
 |
| Hyvä Suomi! |
Wieniin paluuta seurasi lyhyt opiskelurutistus. Germanistiikan laitoksen puolelta käyn muutamaa hyvää saksankurssia, luonnonsuojelubiologian puolelta bioindikaatiokurssi ja eläintarhakurssi jatkuvat edelleen. Bioindikaatiokurssin ryhmätyön merkeissä on kerätty ja analysoitu jäkälänäytteitä ympäri kaupunkia, eläintarhakurssin luennot taas ovat siirtyneet Schönbrunnin eläintarhan puolelle. Kurssin aihe on vapaasti käännettynä ’eläintarhojen eläintieteellinen merkitys uhanalaisten lajien säilymisen kannalta’ ja kurssin luennoitsija kuuluu eläintarhan johtoportaaseen (Stv. Direktor, Zoologischer Abteilungsleiter, Herr der Elefanten). On suuri kunnia ja hurjan mielenkiintoista kuulua niihin etuoikeutettuihin, jotka pääsevät kurkistamaan maailman vanhimman eläintarhan toimintaan porttien ja lukittujen ovien sisäpuolelle. Tarhan vanhin orang-utan on luennoitsijamme suuri ihailija, sen käyttäytyminen luennoitsijan kanssa oli hauskaa seurattavaa, samoin mieleen on jäänyt vierailu norsuaitauksen sisäpuolella!
Mun suhtautuminen eläintarhoihin on aiemmin ollut hieman ristiriitainen, niitä on tietysti moneen lähtöön. Eläintarhat, joiden toiminnan lähtökohtana on luonnonsuojelu, ovat hyvä juttu. Tästä eteenpäin osaan ennen vierailuani ottaa selvää, onko eläintarha mukana kansainvälisten järjestöjen (WAZA, EAZA) toiminnassa.
